PiiSamin retronurkka

Johdanto - MAME - Commodore64 - Amiga

M.A.M.E.

1943 - 720 - Bomb Jack - Burgertime - Centipede - Chase HQ - Circus Charlie - Donkey Kong - Galaga - Gauntlet - Hyper Sports - Ironman - Karate Champ - Klax - Mappy - Marble Madness - Moon Patrol - Mr. Do - Out Run - Pac Man - Pacmania - Pengo - Q*Bert - Space Harrier - Space Invaders - Star Wars - Tack & Field - Trog - Up'n Down - Wizard Of Wor

MAME eli Multiple Arcade Machine Emulator on vanhoille kolikkopeleille tehty emulaattori. Vanhojen rautojen muistipiirien sisältö on tallennettuna tiedostoihin, joita emulaattori käyttää kuten alkuperäisiä. Rom-paketteja on nykyään saatavilla tuhansia ja tässä yhteydessä on esitelty lähinnä ne, joihin pienenä tuli kesäansioita jonkin verran kulutettua. Suuresta osasta pelejä on olemassa useita eri variaatioita.

Mame32 for Windows v0.79 käyttöliittymä.

Emulaattorin avulla pääsee myös vaikuttamaan alkuperäisen pelin dippikytkimiin sekä muihin rautapuolen säätöihin, kuten äänenvoimakkuuteen ja kuvan asetuksiin. Kuva- ja ääniasetukset löytyvät §-näppäimen ja dippikytkimet sarkain-näppäimen takaa. Saatavilla on myös cheat.dat tiedosto, jonka avulla voi suurimpaan osaan peleistä viritellä pelaamista helpottavia ominaisuuksia, kuten rajoittamaton aika tai haavoittumattomuus. Cheat-toimintoa käytettäessä saavutetut ennätykset eivät luonnollisestikaan tallennu.

Pelien dippikytkimiin pääsee vaikuttamaan sarkain-näppäimen takaa avautuvalla valikolla.

Emulaattoria ja rom-paketteja on saatavilla lukuisilta internet-sivuilta. Googlella on hyvä lähteä liikkeelle, mutta myös Mame.net, Rom World ja Retrogames auttavat eteenpäin.

1943 (1987 Capcom) 

Ehkä perinteisin räiskintäpelin muoto on kuvaruudun alalaidassa oleva alus, joka yrittää tuhota kaiken vastaantulevan. Pelaajalla on käytössään rajoitettu energiavarasto, jonka loputtua peli päättyy. Jokaisen kentän lopussa on vastustaja, jonka tuhoamiseen tarvitaan enemmän kuin muutama onnistunut laukaus.

1943 - The Battle of Midway on perinteistä räiskintää parhaimmillaan.

Pelin kuluessa voi lisätä tehokkuuttaan keräämällä ylimääräisiä ominaisuuksia, kuten oikeanpuoleisimmassa kuvassa näkyvän useaan  suuntaan ampuvan aseen. Tarjolla on aika ajoin myös erilaisia suojia sekä energiatäydennystä.

720° (1986 Atari) 

Yksi aikakautensa edelläkävijoitä sekä graafisesti että pelattavuudeltaan oli Atarin skeittipeli 720°. Peliohjaimessa oli se hauska ominaisuus, ettei siinä ollut keskiasentoa lainkaan eli se osoitti koko ajan johonkin suuntaan. Vauhtia skeittaajaan saa nappia rytmikkäästi painelemalla ja toisella näppäimellä pelaaja hyppää ilmaan. Ilmalennon aikana voi pyöriä sitten vaikka täydet 720 astetta.

Jos peli ei suju, voi sen suuntaa kääntää 720 astetta.

Pelin ideana on kerätä pisteitä ja rahaa yläreunassa olevan ajan kuluessa. Rahalla voi lunastaa itselleen lipun erilaisiin tehtäväkenttiin, joita ovat esimerkisi alla oikealla oleva ramppi sekä erilaiset laskettelu ja hyppytehtävät. Tehtävissä menestyminen tuo pelaajalle mitaleita sekä tietysti myös pisteitä. Ajan umpeutuessa pelaajan korvissa kajahtaa kolkko "Skate or die", ja pelaaja saa kimppuunsa tappavan herhiläisparven.

Pelissä riittää ramppeja ja skeittipaikkoja.

Toisin kuin useimpia Mame-pelejä, tätä on erittäin hankalaa pelata näppäimistöllä, vaan pelaamiseen on ehdottomasti oltava jonkinmoinen ilotikku. Pelin loisteliaasta äänimaailmasta kertoo jotain myös se, että Atari julkaisi pelin musiikista rajoitun painoksen soundtrackin.

Bomb Jack (1985 Tehkan) 

Pieniä pommeja keräävä lentävä mies on ohjattavuudeltaan mukava poikkeus klassisten räiskintäpelien joukossa. Sankarimme ponnistaa nappia painamalla ja hänen putoamistaan voi hidastaa nappia näpyttelemällä. Ylöspäin ponnistamista voi myös tehostaa työntämällä ohjainsauvaa ylöspäin. Hieman poikkeavaan ohjaukseen tottuu yllättävän nopeasti ja tuntuma peliin helpottuu pikkuhiljaa hankalan alun jälkeen.

Bomb Jack tuo hieman vaihtelua perinteiseen räiskintään.

Pelin yksinkertainen idea on kerätä kaikki pelikentällä olevat punaiset pommit. Mikäli pommit kerää oikeassa järjestyksessä, palkitaan siitä runsailla lisäpisteillä. Lisäksi pisteiden kerrointa voi kasvattaa syömällä B-kolikon ja vastaavasti P-kolikosta kaikki viholliset muuttuvat hetkeksi pisteitä antaviksi kultaisiksi namupaloiksi. Pelissä on kaikkiaan 18 tasoa, jonka jälkeen peli alkaa alusta.

Taustakuvat alkavat aikanaan alusta, mutta peli vaikenee siitä huolimatta.

Bomb Jack on hyvä esimerkki siitä, että mielikuvituksella saadaan aikaiseksi hyvä ja miellyttävä, mutta samalla myös haastava peli noudattamatta niitä "samoja vanhoja kaavoja".

Burgertime (1982 Data East/Bally Midway) 

Hampurilaisten kasaamiseen pyrkivä Burger Time on yksi peleistä, joka on kehitetty lähes jokaiselle alustalle. Ideana on yksinkertaisesti kasata hampurilaisia kävelemällä niiden rakennusosien (pihvien, sämpylöiden ja salaattien) ohi ja pudottaa niitä alemmaksi. Viimein ruudun alalaitaan muodostuu kokonaisia hampurilaisia, ja kun kaikki on kasattuna, päästään seuraavalle tasolle.

Burgertime on eräs pelimaailman klassikoita.

Kokkiamme Peter Pepper jahtaa luonnollisesti kolme vihollista, jotka ovat herrat Hot Dog, Pickle sekä Egg. Vihollisia voi jäädyttää hetkellisesti pippurisumutteen avulla tai ne voi liiskata pudottamalla hampurilaisen osasen niiden niskaan. Pippuria on luonnollisesti vain rajoitetusti ja se loppuu aina pahimpaan mahdolliseen aikaan. Pippuria on mahdollista saada lisää kerämäällä ruudulle satunnaisesti ilmaantuvia esineitä.

Burgertime sisältää sekä helppoja että erittäin vaikeita sokkeloita.

Ensimmäiset tasot ovat kohtuullisen helppoja, mutta peli vaikenee melko nopeasti eikä allekirjoittanut ole onnistunut pelissä kovin pitkälle pääsemään.

Centipede (1980 Atari) 

Centipede on myös tyypillinen räiskintäpeli, jossa ylhäältä alaspäin valuvaa tuhatjalkaista (centipede) tulitetaan peukalo kuumana. Otus hajoaa ammuskelun aikana useampaan pienempään tuhatjalkaiseen, jotka kääntyvät jokaisen sientä muistuttavan esteen kohdalla rivin alaspäin. Vähentämällä esteitä ampumalla voi hidastaa otuksen saapumista oman aluksen luokse. Oma alus liikkuu myös pystysuunnassa eli otuksen saapuessa alalaitaan peli ei ole vielä menetetty, vaan käytyään pohjalla otus jatkaa kulkuaan ylöspäin.

Centipede on aikaa ennen Nokian matopeliä.

Madon lisäksi pelaajaa kiusaa ajoittain myös pieni tulittava ja nopeasti liikkuva ötökkä. Tämän ampumisesta saa hyvin pisteitä, mutta tällöin riski tuhoutua myös kasvaa. Ajoittain kuvan ylälaidasta putoaa myös uusia sieniä viljelevä kirppu, joten pelikentän tyhjentäminen kokonaan pelaamisen helpottamiseksi ei onnistu.

Chase H.Q. (1988 Taito) 

Yksi suosituimmista 80-luvun lopun autopeleistä on Chase H.Q., jossa normaalin kaahailun lisäksi päästään jahtaamaan rikollisia.

Jokaisen kierroksen alussa Nancy ilmoittaa poliisiradiolla uudesta etsintäkuulutetusta.

Pelin ideana on yksinkertaisesti ensin ajaa etsintäkuulutettu rikollinen kiinni ja lopulta törmäilemällä romuttaa rikollisen auto siihen kuntoon, että hän antautuu. Omaa vauhtiaan voi ajoittain kiihdyttää turbolla, joita kuitenkin on käytössä vain rajoitettu määrä.

Pelin radat muistuttavat erehdyttävästi kaksi vuotta aiemmin julkaistua Out-Runia.

Pelattavuudeltaan peli on ihan miellyttävää tasoa ja saattaa aluksi tuntua turhankin helpolta. Pelin edetessä kriminaalin saavuttaminen annetussa ajassa koituu kuitenkin lopulta ylivoimaiseksi tehtäväksi.

Circus Charlie (1984 Konami) 

Circus Charlie (Sirkus) on peli, jossa sankarimme yrittää selvitä kuudesta eritasoisesta kentästä. Samaa kenttää saa suorittaa useamman kerran peräkkäin, mutta se vaikeutuu joka kerta kunnes on pakko siirtyä seuraavaan. Jokaisen kentän jälkeen saa jäljellä olevasta ajasta bonusta. Kolmoskentän toisen selvittämisen jälkeen joutuu bonuskenttään, johon monen ensikertalaisen peli päättyy.

Circus Charlie tarjoaa sirkushuveja.

Trapetsihyppely vaatii taitoa jo ensimmäisestä yrityksestä alkaen, mutta muista kentistä pääsee melko helposti jyvälle. Onhan leijonan selässä ratsastaminen ja tulirenkaiden läpi hyppiminen meille kaikille jo ennestään tuttua.

Pelissä on myös joitain niksejä. Keräämällä kaikki rahasäkit saa kentän lopussa niskaansa rahasateen ja pisteitä tuovan linnun. Lisäksi ensimämisessä ruudussa hyppäämällä taaksepäin tulirenkaasta, saa vastaansa lisäelämän tuovan palkinnon.

Donkey Kong (1981 Nintendo) 

Yksi kuuluisimmista kolikkopeleistä kautta aikojen on varmasti Donkey Kong, jossa punahaalarinen sankarimme Mario yrittää pelastaa tytteliään Paulinea hirmuisen gorillan kynsistä. Peli on arvosteltu kärkikymmenikköön lähes kaikissa alan listauksissa ja pelistä on olemassa runsaasti erilaisia variaatioita aina suuren suosion saanutta kaksiruutuista elektroniikkapeliä myöten.

Donkey Kong -gorilla on "TV:stä tuttu".

Pelin ideana edetä tasolta toiselle gorillan viskelemiä myrkkytynnyreitä sekä muita esteitä, kuten piirakoita ja hyppiviä jousia väistellen. Osa tynnyreistä syttyy myös herkästi tuleen, joka tekee niistä entistäkin vaarallisempia. Tynnyreitä on mahdollista tuhota hyppäämällä itselleen lekan, jonka avulla pelaaminen helpottuu hetkeksi, mutta myöskään eteneminen portaissa eikä hyppääminen ole leka kädessä mahdollista. Lopulta selvitettyään neljännen kentän 100 metrin korkeudessa sankarimme pääsee vihdoin neitonsa luokse ja ilkeä gorilla kohtaa vihdoinkin kohtalonsa, mutta vain hetkeksi.

Pelissä on neljä erilaista pelikenttää.

Pelistä on useampiakin versioita, joissa osassa mennään neljä kenttää järjestyksessä, ja osassa järjestys vaihtelee. Ensimmäisestä kentästä pääsee eräässä versiossa tekemällä toisella tasanteella hypyn tuntemattomaan, jonka jälkeen pääsee suoraan seuraavaan kenttään. Hyppy pitää tehdä juuri oikeasta kohdasta ja oikeassa asennossa, muuten menee henki.

Galaga (1981 Namco) 

Galaga on perinteinen ja aikanaan erittäin suosittu räiskintäpeli, jossa alus liikkuu kuvan alalaidassa yrittäen tuhota ylhäältä saapuvaa uhkaa. Tällä kertaa avaruudessa vastaan tulee mm. ampiaisia sekä muita avaruusötököitä. Perusräiskinnän lisäksi peliin mahtuu muutaman kentän välein tulevia bonuskenttiä.

Galagan perusidea selviää nopeasti.

Pelissä voi antaa myös aluksensa kaapatuksi osumalla viholliset vetosäteen kohdalle (kuvassa oikealla). Ampumalla tämän jälkeen kaappaajan saa käyttöönsä molemmat alukset samanaikaisesti ja tuhoamistehokkuus kasvaa huomattavasti. Toimenpiteessä toki menettää yhden aluksen, mutta kokonaisuutena toimenpide on kannattava.

Pelissä on myös keino saada viholliset lopettamaan ampumisen. Jättämällä aluksi ensimmäisessä kentässä kaksi vasemman laidan alinta ampiaista ampumatta ja odottamalla, että ne lopettavat ampumisen. Tämän jälkeen ampiaisten pitää antaa tehdä viisi syöksyä, jonka jälkeen ne voi tuhota normaalisti. Operaation kuluu minuuttitolkulla aikaa, joten on parempi vain harrastaa rehellistä peliä.

Galaga '88 (1987 Namco) 

Kuten Rocky-elokuvat, myös Galaga sai aikanaan jatko-osan. Erona elokuviin oli se, että jatko-osa oli ihan oikeasti joiltain osin jopa hieman edeltäjäänsä parempi. Lähinnä eroavaisuudet kuitenkin löytyvät paremmasta grafiikasta sekä joistain alkuperäisestä versiosta puuttuvista välianimaatioista.

Galagan jatko-osa toi mukanaan vain lähinnä paranneltua grafiikkaa.

Idealtaan ja pelattavuudeltaan Galaga '88 ei juurikaan poikennut alkuperäisestä. Tärkein ero oli ehkä se, että pelin saattoi aloittaa suoraan kahdella aluksella, jolloin luonnollisesti oli yksi alus vähemmän tuhlattavaksi myöhemmin. Myös ajoittain vastaan tulevat bonus-kentät olivat jatko-osassa vaikeampia.

Gauntlet (1985 Atari) 

Yksi aikansa monipuolisimmista peleistä on ehdottomasti Gauntlet, josta löytyy myös poikkeuksellinen nelinpelimahdollisuus. Kaikilla neljällä sankarilla on tietyt vahvuudet ja heikkoudet. Warrior on vahva taistelija, Valkyrie liikkuu vauhdikkaasti, Elf on nopea ampumaan ja Wizard omaa parhaimman taikavoiman, mutta on vastaavasti hidas liikkumaan.

Pelin ideana on löytää jokaisesta pelikentästä uloskäynti ja tuhota matkalla tiellä olevia vastustajia, joita ovat ghosts, grunts, demons, lobbers, sorcerers sekä viimeisimpänä itse death, jonka tuhoaminen onnistuu vain taikavoiman avulla. Pelikentiltä löytyy energiaa tuovan ruuan ja ovien lisäksi myös muita mukavia ja vähemmän mukavia yllätyksiä.

Gauntletissa riittää sankareita, tavaroita ja monstereita.

Pelin edetessä siihen tulee jatkuvasti uusia ominaisuuksia. Tavallisten taikaputeleiden lisäksi ilmaantuu aika ajoin lisäominaisuuksia tuovia pulloja, joilla voi parantaa suojausta, nopeutta, taikavoimaa, ammuntatehoa ja nopeutta sekä taisteluvoimaa. Nämä lisäominaisuudet eivät välttämättä ole ikuisia, sillä pelin tiimellyksessä ilkeä varas saattaa käydä kääntymässä. Ajan mittaan myös pelaajien laukaukset muuttuvat toisiaan vahingoittaviksi eikä kaikki ruokakaan ole välttämättä terveellistä. Mikäli energiaa on riittävästi, voi yksittäisestä kentästä selvitä vain odottamalla, jolloin aluksi aukeavat kaikki ovet ja lopulta kaikki seinät muuttuvat uloskäynneiksi.

Erilaisia pelikenttiä ei ole montaa, mutta niistä on erilaisia variaatioita.

Peli oli todellakin aikansa huippua niin visuaalisuudeltaan kuin äänimaailmaltaankin. Pelin alkuvaiheessa pelaaja saa myös lyhyitä neuvoja puheena ja elinvoimien ehtyessä kolkko ääni saattaa ilmoittaa "You are about to die".

Peli sai nopeasti myös seuraajan Gauntlet II:n, joka toi joitain uusia ulottuvuuksia peliin, mutta ei saavuttanut kovinkaan suurta suosiota.

Hyper Sports (1984 Konami) 

Hyper Sports (tunnetaan myös nimellä Hyper Olympic 84) on yksi edelleenkin parhaista urheilupeleistä mitä koskaan on tehty. Siinä 1-4 pelaajaa kamppailee seitsemässä lajissa, joita ovat uinti, skeet-ammunta, pukkihyppy, jousiammunta, 3-loikka, painonnosto ja seiväshyppy.

Uinnissa on näpyteltävä laitimmaisia juoksu-näppäimiä mahdollisimman nopeasti ja painettava keskimmäistä nappia hapenpuutteen yllättäessä. Skeetissä tulee osua kaikkiin savikiekkoihin, erityisesti kymmenen kiekon välein tuleviin isojen pisteiden kiekkoihin. Pukkihypyssä on tarkoitus ensin ponnistaa ponnahduslaudan reunalta, jonka jälkeen on pyörittävä mahdollisimman monta volttia ja tultava lopulta jaloilleen alas. Jousiammunta alkaa tuulen valinnalla, jonka jälkeen ammutaan kahdeksan nuolta valitussa tuulessa. Painalluksen pituus määrää kulman ja sopiva kulma on välillä 5,0 .. 5,4 astetta. Kolmiloikassa on hyvän vauhdin jälkeen onnistuttava ponnistamaan lankulta ja loikittava kaikki kolme loikkaa sopivilla kulmilla. Painonnostossa painot näpytellään aluksi rinnalle, jonka jälkeen on painettava keskimmäistä nappia ja jatkettava suoritus loppuun. Seiväshyppy on ehkä vaikein laji ja siinä on seiväs saatava osumaan kuoppaan painamalla nappi pohjaan. Nappi päästetään vasta hyppääjän ollessa lähes riman päällä, jolloin se vapautetaan. Reunimmaisia näppäimiä naputtelemalla urheilija putoaa hitaammin ja keskimmäistä naputtelemalla se siirtyy hissukseen riman yli oikealle.

Hyper Sports käsittää seitsemän lajia.

Jokaisessa lajissa on mahdollisuus myös bonuspisteisiin. Uinnissa sitä saa uimalla saman ajan kilpailijan kanssa, skeetissä ampumalla kaikki kiekot ja viimeisen vastakkaisella tähtäimellä, pukkihypyssä hyppäämällä puoli volttia päälleen alas, jousiammunnassa ampumalla kaikilla nuolilla 600 pistettä, kolmiloikassa hyppykulmilla 35, 41 ja 45, painonnostossa painamalla molempia nappeja samanaikaisesti painojen pudotessa maahan sekä seiväshypyssä täydellä vauhdilla onnistuneesta suorituksesta. Seiväshypyssä myyrän tuomien pisteiden määrä kasvaa jokaisella peräkkäisellä kerralla. Ensimmäisestä saa  1000, toisesta 2000, kolmannesta 4000 ja neljännestä eteenpäin 8000 pistettä. Näin ollen hyvällä myyräsaaliilla pelikierroksen pistemäärän pystyy parhaimmillaan jopa tuplaamaan.

Ironman Super Off Road (1989 Leland Corp.) 

Autopelien parhaimmistoon kuuluvasta Ironman-pelistä on tullut lähinnä pelattua sen PC-versiota. Valitettavasti kyseinen versio ei enää toimi nykykoneissa, mutta onneksi peliin löytyy myös Mame-versio. Pelissä voi kilpailla maksimissaan kolme pelaajaa erilaisilla offroad-tyyppisillä radoilla. Mukana kisassa on aina neljä autoa, joista vähintään yksi on tietokoneen ohjaama.

Ironman Super Off Road pelissä raha ratkaisee.

Pelissä on kaiken kaikkiaan kymmenkunta rataa, joita voidaan ajaa molempiin suuntiin. Aluksi pelissä toistuu pari ensimmäistä ja samalla helpointa rataa, mutta myöhemmin painotus siirtyy kohti monimutkaisempia ja vaikeampia hiekkalinnoja. Kilpailu on aina voitettava, jotta pääsee seuraavalle kierrokselle. Toki myös rahalla voi ostaa itsensä jatkoon.

Kuusi ensimmäistä rataa.

Pelin kuluessa radalta voi poimia nitroja ja rahaa. Nitroilla saa auton kiihtymään rajusti, mutta samalla ohjaaminen vaikeutuu ja väärään aikaan käytetty energiapommi saattaa jopa hidastaa matkantekoa. Rahalla autoon voi ostaa erien välissä lisää nopeutta ja kiihtyvyyttä sekä parantaa muita ominaisuuksia. Myös tärkeitä nitroja voi hankkia lisää rahalla, mikäli pelin tuoksinassa niitä ei onnistu tarpeeksi keräämään.

Karate Champ (1984 Data East) 

Taistelupelien esi-isänä voidaan pitää Karate Champ -peliä. Pelin idea on yksinkertaisesti saada vastustajaan osuma, josta palkitaan puolikkaalla tai kokonaisella pisteellä. Kahdella pisteellä pääsee seuraavaan vastustajaan. Pelin liikevalikoima on laaja sisältäen lyöntejä, potkuja, hyppyjä ja torjuntoja.

Karatepelissä taistellaan paljain käsin ja jaloin. 

Peliin kuuluu myös taistelujen välissä erilaisia tehtäviä, kuten tiilien murskaaminen ja härän tyrmääminen. Luonnollisesti myös kaksinpeli on mahdollinen.

Klax (1989 Atari) 

Klax on idealtaan hieman Tetriksen tapainen peli, missä erivärisistä ja samankokoisista palikoista (tiles) pitää muodostaa 3-5 palikan rivejä (klaxs) vaakaan, pystyyn tai vinottain. Myös erilaiset yhdistelmät ovat mahdollisia eli samanaikaisesti voi muodostaa rivin esimerkiksi vaaka- ja pystysuoraan. Liukuhihnalta tuleva palikka on onnistuttava poimimaan alustalle (paddle), johon mahtuu viisi palikkaa. Tästä palikat voi pudottaa haluamaansa paikkaan. Mikäli palikkaa ei saa kiinni, kasvaa Drop Meterin arvo ja sen täyttyessä peli päättyy.

Peli alkaa aloituskentän valinnalla.

Pelin alussa voi valita kentän, jolta peli alkaa. Korkeampi aloituskenttä antaa bonuspisteiden lisäksi myös suuremman Drop meterin, mutta saatavat bonuspisteet ovat vain murto-osa siitä, mitä voi saada pelaamalla ohitetut kentät.

Klaxissa palikoita tulee kuin liukuhihnalta.

Pelissä voi muodostaa erittäin vaativia ja monimutkaisia kuvioita. Kuvassa vasemmalla oranssin rivin valmistuminen ja poistuminen aiheuttaa myös muiden värien valmistumisen ja melkoisen pistepotin. Toinen runsaasti pisteitä antava kuvio on ns. "big X".

Pelin kuluessa nopeus sekä palikoiden värivalikoima kasvaa ja näin ollen peli vaikeutuu. Myös tason selvittämiseen vaadittava tehtävä vaikeutuu. Alussa riittää muutama vapaavalintainen rivi, mutta myöhemmin taistellaan myös mm. aikaa ja palikoiden määrää vastaan. Peliin tulee myös erityispalikoita, jotka vastaavat tarvittaessa kaikkia värejä.

Mappy (1983 Namco) 

Mappy on todellinen kissa-hiiri-jahti, jossa pelaaja ohjaa pientä hiirulaista väistellen Meowky-nimisiä kissoja ja niiden punaista pomoa Goroa. Samalla pitäisi koittaa kerätä kaikki kentän aarteet talteen. Kerääminen sopivassa järjestyksessä tuo lisäpisteitä. Kissoja voi tainnuttaa avaamalla tai sulkemalla oven niiden nenän edessä. Muutaman mikroaaltoja lähettävän superoven avulla kissat saa myös hengiltä... mutta kissallahan on tunnetusti yhdeksän henkeä.

Mappy on parhaimmillaan todellista kissa-hiiri-leikkiä.

Parhaiten menestyy, kun onnistuu keräämään tavarat pareittain ja vielä siten, että itse pääjehu Goro on tavaran takana keräyshetkellä. Arvokkain kassakaappi kannattaa jättää viimeiseksi, jolloin siitä voi saada peräti 6 x 500 pistettä. Lisäksi mikroaalloilla tulisi onnistua listimään mahdollisimman monta kisua kerrallaan ja pyrkiä saamaan Goro kyytiin kaikilla kerroilla.

Neljän kentän välein tulee bonuskenttä, jossa on tarkoitus vain kerätä marjoja ja edetä vasemmalle. Kentän idea muuttuu hieman jokaisella kerralla, joten täysien bonusten saaminen ei pelin myöhemmissä vaiheissa onnistu ehkä enää niin helposti kuin luulisi. Pelille on olemassa myös Mappyland-nimiset nettisivut, mistä löytyy runsaasti vinkkejä sekä muuta tietoa pelistä.

Marble Madness (1984 Atari) 

Pienen marmorikuulan seikkailu mitä ihmeellisimmissä labyrinteissä on yksi aikansa huippupelejä. Erityistä pelissä on se, että perinteinen peliohjain on korvattu trackball-tyyppisellä kuulalla. Pelissä oli ajankohtaansa nähden myös aivan loistava äänimaailma ja loistava grafiikka. Perusideana on ohjata marmorikuula erilaisten esteiden ohi maaliin mahdollisimman nopeasti. Putoaminen kentältä tai joutuminen esimerkiksi madon syömäksi tai hapon syövyttämäksi vähentää jäljellä olevaa peliaikaa.

Marble Madness oli aikansa hienoimpia pelejä.

Pelissä on kuusi toinen toistaan vaikeampia sokkeloita, joissa mm. hypitään, varotaan torvien puhallusta tai imua, liukastellaan jäällä, matkustellaan liukuhihnalla ja varotaan katoavia laattoja. Toiseksi viimeisessä sokkelossa painovoima sekä kaikki muukin toimii väärin päin ja viimeinen sokkelo johdattaa pelaajan avaruusmaisemiin. Välillä vastaan saattaa tulla myös toinen musta marmorikuula, jonka kentältä ajamisesta palkitaan, mutta törmäyksen tuloksena saattaa löytää myös itsensä hieman väärästä paikasta.

Marble Madness tarjoaa monipuolisia sokkeloita, vauhtia ja vaarallisia tilanteita.

Emulaattorilla pelatessa trackball-ohjaimen voi korvata hiirellä tai tavallisella joystickillä, mutta aidon pelituntuman saamiseen on hankittava kunnollinen trackball. Näppäimistöllä pelaaminen on erittäin vaikeaa ellei jopa mahdotonta. Kuvissa kahdessa viimeisessä kentässä on hyödynnetty sivun alussa mainittua cheat-ominaisuutta, jotta myös ne olisi saatu kuvaan.

Moon Patrol (1982 Irem Corp) 

Yksi perinteisimmistä avaruuspeleistä on varmasti Moon Patrol, missä ohjataan pientä avaruusautoa kuun kamaralla tuhoten taivaalla parveilevia vihollisia sekä vastaan tulevia esteitä. Lisäksi pelaaja joutuu ajoittain hyppimään erikokoisten kraaterien ja kivien yli.

Moon Patrol on yksinkertainen, mutta pelattava klassikko.

Peli etenee aina pisteeltä toiselle aakkosten mukaisessa järjestyksessä ja ajoneuvon tuhoutuessa palataan aina edelliseen kirjaimeen.

Mr. Do (1982 Universal) 

Mr. Do on perinteisten Digdug ja Boulderdash klassikoiden tyylinen peli, jossa kentän saa selvitettyä tuhoamalla kaikki vastustajat joko ampumalla tai pudottamalla omenan niiden päälle. Kentän voi läpäistä myös keräämällä kaikki marjat, mutta vastustajien tuhoaminen tuo parhaiten pisteitä.

Mr. Do -pelin kenttien ulkoasusta selviää helposti pelattavan tason numero.

Syömällä kentän keskellä olevan tavaran, pääsee saalistamaan yhtä yläreunan kirjaimista kantavaa otusta. Samaan aikaan kentälle ilmestyy myös muutama omenia syövä vihulainen, jotka muuttuvat omenoiksi kirjainta kantavan otuksen tuhouduttua. Kun Extra-sanan saa täyteen, voittaa ylimääräisen Mr. Do:n. Kirjainta kantava otus saattaa lähteä matkaan myös itsestään, joten yhden kentän aikana kykenee keräämään parhaimmillaan jopa kolmesta neljään kirjainta. Hyvällä tuurilla putoavan omenan sisältä saattaa ilmaantua timantti, jonka popsiminen tuo   runsaasti pisteitä sekä emulaatiokäytössä varsin turhan ilmaisen pelin.

Outrun (1986 Sega) 

Outrun on kolikkopelien hieman uudempaa sukupolvea. Pelin grafiikka ja äänet ovat ylivertaisia verrattuna varhaisempiin peleihin. Pelin alussa saa myös valita pelin aikana kuunneltavan musiikin, mikä oli aikanaan täysin uusi ominaisuus.

Outrun on jo selvästi kolikkopelien toista sukupolvea.

Outrun on ajankohtaansa nähden yksi parhaista peleistä. Se on myös yksi Segan ensimmäisiä huippusuosion saaneita pelejä. Nykyään Sega on yksi kolikkopelien hallitsevia yhtiöitä, joka pystyy toimittamaan vain osan saamista tilauksistaan.

Pac-Man (1980 Midway) 

Yksi kaikkien aikojen tunnetuimmista tietokonehahmoista on varmasti tuo pieni pyöreä pillereitä syövä keltainen pää. Perustehtävänä on syödä kaikki valkoiset pisteet kentältä törmäämättä neljään vastustajaan. Voimapillerin syömisen jälkeen vastustajat muuttuvat hetkeksi siniseksi, jolloin ne voi syödä, jonka jälkeen ne palaavat ruudun keskellä olevaan kotipesäänsä ja ovat taas yhtä vaarallisia kuin ennenkin. Pisteitä syödyistä vastustajista saa 100, 200, 400 ja 800, joten kun pienistä pillereistä saa vain 10 pistettä, on vastustajien tehokas syöminen keskeistä pisteiden kannalta.

Keltainen kuuluisuus ja sen neljä vihollista.

Syömällä kentän keskivaiheille ajoittain ilmestyvän hedelmän saa lisäpisteitä (keskikuva). Pac Man sisältää myös huimia välianimaatioita, joista esimerkki oikeanpuoleisimmassa kuvassa.

Pacmania (1987 Namco) 

Pac-Manin kolmiulotteinen versio on ehdottomasti paras kaikista pelin lukuisista variaatioista. Perusidea on luonnollisestikin sama kuin alkuperäisessä pelissä, mutta lisäksi keltainen sankarimme kykenee myös hyppimään. Myös pelin sokkelot ovat suurempia ja monimutkaisempia sekä vaihtelevat pelin kuluessa. Perinteisten marjojen lisäksi voi pelikentän keskeltä ajoittain löytää myös esineitä, joilla voi esimerkiksi kasvattaa sankarimme nopeutta tai lisätä vastustajien syömisestä saatavaa pistemäärää.

Pacmaniassa voi valita aloitustason ja välianimaatiot informoivat tulevasta.

Myös Pacmania sisältää välianimaatioita, jotka viihdyttämisen lisäksi antavat vinkkejä pelin vaikeutumisesta. Pelin edetessä myös osa vihollisista saa kyvyn hypätä, mutta oikein ajoitetulla loikalla näistäkin saattaa selvitä. Vaikka vihreän Spunkyn yli saattaakin päästä, ei se mustan Funkyn kanssa ole enää mahdollista. Luonnollisesti peli myös nopeutuu ja vihollisten määrä kasvaa siirryttäessä kentästä seuraavaan.

Pacmania on selkeästi edeltäjäänsä näyttävämpi, mutta samalla myös jonkin verran haastavampi. 

Pelissä on kaiken kaikkiaan kuusi erilaista maailmaa joista neljä ensimmäistä on yllä olevissa kuvissa. Etenemisestä kertoo oikeassa alalaidassa olevat hedelmät.

Pengo (1982 Sega) 

Pieni pingviinipeli ei ehkä kuulu alan klassikoihin, mutta on tutun popcorn-musiikin ja pelattavuutensa ansiosta ehdottomasti mainitsemisen arvoinen. Pelissä ohjataan pientä Pengoa, joka jääkuutioita tönimällä yrittää tuhota vastustajia. Ideana on saada kolme timanttista kuutiota riviin, jonka jälkeen saalistajat muuttuvat saalistettaviksi.

Pengossa työnnellään jääkuutioita ja liiskataan vastustajia.

Ystäväämme jahtaavat vastustajat voi tuhota myös niiden ollessa vasten samaa seinää, jolloin nappia painamalla saa samalla seinällä olevat vastustajat hetken aikaa syötäväksi herkkupaloiksi. Ateria kannattaa kuitenkin nauttia pikaisesti, koska muuten saattaa itse joutua syödyksi. Työntämällä jääkuutiota, jonka takana on toinen kuutio, se tuhoutuu ja sisältä saattaa paljastua jokin miellyttävä yllätys. Sen sijaan ruudussa olevaa pingviiniä nuolemalla ei pääse ilmaiselle mielikuvamatkalle.

Q*Bert (1982 D. Gottlieb and Co.) 

Q*Bert on mainio esimerkki pelistä, joka on idealtaan mahdollisimman yksinkertainen, mutta silti erittäin pelattava ja mielenkiintoinen. Pelin tarkoituksena on yksinkertaisesti ohjata pientä 'Perttiä' ruudulta toiselle ja maalata kaikki osoitetun väriseksi. Luonnollisesti pelikentällä pyörii myös ikäviä vihollisia, joihin törmääminen tekee sankaristamme historiaa. Myöskään pelikentältä poistumista ei katsota kovin suopein silmin. Kentän sivustoilla on kuitenkin kiekot, jotka saattavat koitua joissain tilanteissa pelastukseksi ja viedä ystävämme takaisin kentän huipulle.

Q*Bert ei mässäile hienouksilla, mutta joskus yksinkertainen on yksinkertaisesti vain hyvä.

Pelin vaikeus alussa on varmasti viistottainen kuva, josta huolimatta sankariamme ohjataan ylös-alas ja vasemmalle-oikealle -periaatteella, mutta tähänkin tottuu vähintään yhtä helposti kuin Nokian matopeliin. Ja ainahan sitä voi kääntää ohjaintaa 45 astetta sopivaan suuntaan.

Space Harrier (1985 Sega) 

Space Harrier on vauhdikas räiskintäpeli, missä ohjataan rakettimoottorilla varustettua sankariamme tuhoten kaikki mahdollinen eteen ilmestyvä.

Yksisilmäisten mammuttien maailma.

Kuten monessa lajinsa pelissä, tässäkin edetään kenttä kerrallaan monstreita lahdaten ja esteitä väistellen. Jokaisen kentän lopussa on hieman hankalampi ja suurempi vastus, jonka päihittäminen saattaa osoittautua ylivoimaiseksi tehtäväksi. Pelissä on kaikkiaan 18 erilaista kenttä, jonka jälkeen peli päättyy. Viimeisessä kentässä on tosin päihitettävä lähes kaikki aiempien kenttien pahimmat pöpöt.

Pelissä kohtaa mitä mielikuvituksellisimpia vastuksia.

Peli muistuttaa grafiikaltaan, musiikiltaan sekä muulta tekniseltä toteutukseltaan huomattavasti saman valmistajan Out Run -autopeliä. Pelistä on olemassa sekä pysykabinetti että istuttava versio.

Space Invaders Part II (1980 Taito) 

Ensimmäiset kolikko- ja tietokonepelit sijoittuivat joistain syystä lähes aina avaruusmaailmaan. Sinne sijoittuu myös yksi ehdottomista klassikoista, Space Invaders vuodelta 1978. Pelin ideana on yksinkertaisesti tuhota ylhäältä pikkuhiljaa alaspäin valuvia vihollisia. Pelaajalla on käytössään neljä suojaavaa bunkkeria, joita heikentävät sekä itse pelaaja että viholliset. Pelistä tehtiin montakin pääasiassa graafisilta ominaisuuksiltaan paranneltua versiota, joista tässä esitellään ensimmäinen, Space Invaders Part II, jossa oikeastaan vain viholliset ovat saaneet hieman lisäväriä.

Space Invaders on yksi pelimaailman klassikoita.

Tavallaan pelin ideaa noudatetaan yhä lukuisissa muissa peleissä. Ruudun alalaidassa oleva alus tai taistelija vastaan ylhäältä pikkuhiljaa valuvaa pahenevaa vaaraa vastaan on varmasti tuttu lukuisista tämän päivän suosikkipeleistä.

Star Wars (1983 Atari) 

Star Wars on ensimmäisiä Atarin vektorigrafiikkaan perustuvia pelejä. Pelin idea perustuu tunnettuun Tähtien sota -trilogiaan ja sen tavoitteena on tuhota mahdollisimman tehokkaasti vastustajia ja lopulta päästä Kuoleman tähdelle ja luonnollisestikin tuhota se. Pelaajalla on pelin alussa tietty määrä suojia (shields) joiden loputtua peli päättyy. Toki myös 'voima' on mukana matkassa koko pelin ajan.

Tyylikäs vektorigrafiikka sopii mainiosti Tähtien sodan teemaan.

Pelin ohjaus poikkesi perinteisestä ja avaruusalusta ohjattiin melko monimutkaisella, mutta toimivalla 'lentokoneohjaimella'. Rattimaisen sivuttaisliikkeen lisäksi ohjaimella pystyi vaikuttamaan helposti myös pystysuuntaiseen liikkeeseen.

Star Wars -pelin idea on päästä Kuoleman tähdelle ja tuhota se.

Vaikka Star Wars onkin aivan perusräiskintää, on peli ihan toimiva ja näyttävä kokonaisuus. Se on myöskin ensimmäisiä vektorigrafiikkaan perustuvia pelejä, joka tarjosi aikaansa nähden varsin näyttävää visuaalista ulkoasua. Peli myös puhuu joitain yksittäisiä lauseita varsin hyvälaatuisesti.

Star Wars - The Empire Strikes Back (1985 Atari) 

Star Wars -pelin jatko-osa on idealtaan samanlainen vaikka tehtävät toki hieman eroavatkin edeltäjästään. Ammuskelun lisäksi pelissä väistellään meteoreja ja heitellään ansalankoja (tow cables) kävelevien vastustajien (walkers) jalkoihin.

Imperiumin vastaisku ei juurikaan poikkea edeltäjästään.

Pelissä on myös kerätä lisäpisteitä erilaisilla uhkarohkeilla tempuilla. Esimerkiksi lentämällä kävelevien vastustajien jalkojen välistä saa pistemäärän, joka kasvaa jokaisella kerralla 5000 pisteellä.

Imperiumin vastaisku ei pelattavuudeltaan juurikaan poikkea edeltäjästään. Hauska ominaisuus pelissä on se, että se seuraa reaaliajassa pelaajan sijoitusta high score -listalla. Tätä ominaisuutta olisi toivonut aikanaan myös muihin peleihin.

Track & Field (1983 Konami) 

Track & Field on ensimmäisiä yleisurheilupeliklassikoita, jossa 1-4 pelaajaa ottelee kuudessa lajissa: 100m, pituus, keihäs, 110m aidat, moukari ja korkeus. Juokseminen tapahtuu nappeja näpyttelemällä ja hyppäämisen tai heiton kulma määräytyy painalluksen pituuden perusteella. Paras kulma on yleensä 42 astetta, mutta moukari lentää parhaiten 45 asteen kulmassa sektorin oikeaan laitaan. Korkeushypyssä kulma lähtee putoamaan 90 asteesta alaspäin, joten ensimmäisen painalluksen on syytä olla lyhyt ja kulmaa kannattaa pienentää vasta päästäessä riman päälle.

Track & Field on ensimmäinen todellinen yleisurheilupeli.

Myös Track & Fieldissä on erilaisia bonuksia. Juoksuissa saa samalla ajalla vastustajan kanssa tuhannen pisteen bonuksen. Pituudessa lisäpisteitä tuo kolme samaa tulosta. Keihäässä voi heittää suurella kulmalla ruudun ylälaitaan, josta putoaa kalkkuna tuoden samat pisteet. Korkeudessa bonusta saa pääsemällä jatkoon viimeisellä yrityksellä (eli pudottamalla kahdesti ennen ensimmäistäkään ylitystä). Heittämällä keihästä yli sadan metrin peli hieman sekoaa ja tulokseksi tulee vain sata metriä ylittyvä osa (eli jatkoon ei pääse).

Trog (1990 Midway) 

Varsin yksinkertaisesta ideastaan huolimatta Trog on mitä mainioin luolamiespeli. Erityisesti pelistä jää mieleen sen hauskat ja mielikuvitukselliset välianimaatiot sekä muutenkin varsin huumoripitoinen toteutus.

Yksisilmäisiin luolamiehiin ei enää törmää päivittäin.

Pelin ideana on yksinkertaisesti kerätä kaikki punaiset munat ja siinä sivussa nuijia yksisilmäisiä Trog-nimisiä luolamiehiä. Mikäli luolamies pääsee yllättämään, ohjaamasi dinon kohtalona on päätyä sen päivän ateriaksi. Syötyäsi kaikki munat, avautuu jonnekin saaren reunustalle silta seuraavalle saarelle ja matka jatkuu.

Pelin tiimellyksessä törmää erilaisiin esineisiin ja esteisiin, joista osa on hyödyllisiä ja osa haitallisia, ehkä jopa tappavia. Valitettavasti varsinkin haitallisten esineiden määrä kasvaa pelin kuluessa.

Pelissä liikutaan saarelta saarelle.

Joskus pelien välianimaatiot saattavat alkaa ajan mittaan ärsyttämään, mutta Trogissa lyhyet ja ytimekkäät pätkät ovat erittäin hauskoja ja antavat nuijimisen puuduttamalle pelikädelle sopivan lepotauon. Lisäksi animaatiot antavat hyödyllisiä vinkkejä tulevia haasteita varten.

 Trog tarjoaa myös hauskoja välianimaatioita.

Trog on kaiken kaikkiaan hieno kokonaisuus. Peli tuntuu alussa varsin helpolta, mutta haastavuus toki lisääntyy pelin edetessä yksisilmäisten ystäviemme keksiessä mitä mielikuvituksellisempia keinoja pienen dino-ystävämme pään menoksi.

Up'n Down (1983 Sega) 

Yksi vanhimpia autopelejä on varmasti Up'n Down, jossa pienellä kuplavolkkarin näköisellä autolla matkataan ylöspäin erivärisiä lippuja keräten sekä hyppien ja väistellen muita autoja. Muut autot voi myös tuhota hyppäämällä niiden päälle, mutta jos erehtyy hyppäämään ulos radalta tai törmää toiseen autoon, päätyy suoraan romuttamolle. Peruuttaakin voi, mutta tällöin hyppääminen ei onnistu.

Up'n Down on yksi autopelien ehdottomia klassikoita.

Kun kaikki yläreunan liput on saatu kerätyksi, on aika siirtyä seuraavalle tasolle. Mikäli lippujen kerääminen onnistuu riittävän nopeasti, palkitaan siitä luonnollisesti lisäpisteillä.

Wizard of Wor (1980 Midway) 

C64 puolelta tuttu legenda löytyy luonnollisesti myös arcade-pelien puolelta. Pelin toteutus on luonnollisesti hieman laadukkaampaa, mutta perusidea on sama. Sankarimme taistelee monsterijoukkoa vastaan ja kentän tyhjentämisen jälkeen sinne astuu Worluk, jonka tuhoaminen antaa tulevassa kentässä tuplapisteet. Satunnaisesti ilmestyvä Wizard of Wor antaa kovasti pisteitä, mutta se on myös joskus lähes mahdoton saalistettava.

Wizard of Wor

Pelissä on myös mahdollisuus kaksinpeliin. Tällöin pelaajat voivat ampua myös toisiaan, mutta ajoittain kannattaa tehdä yhteistyötä pelin edetessä kasvavan vihollisarmeijan tuhoamiseksi.

Paremman grafiikan lisäksi peli eroaa C64-versiosta myös erilaisten säätöjen ja asetusten suhteen. Pelin vaikeustasoa sekä omien taistelijoiden määrää voi säätää "dippikytkimien" avulla.

Pelin keltaiset monsterit muistuttavat erehdyttävästi muumeja.

Peli on yksinkertaisuudestaan huolimatta yksi pelattavimmista ja hauskimmista peleistä, joita olen pelannut. Se sopii mainiosti isommankin porukan peli-iltoihin siinä missä nykyiset NHL2009 DVD tehosyöpöt.

Johdanto - MAME - Commodore64 - Amiga

Retroa on ronkittu 30.01.2025.